Mitä näitä päiviä nyt on

Että voikin väsyttää! Olen temppuilun vapaa-ajan ja työn, terveyden ja flunssan välillä ja nyt on panokset ihan loppu. Ehkäpä jaksan naputella muutamat sanat menneistä päivistä. Teksti tulee olemaan köyhää, sen voi luvata jo alkuunsa.

Aloitetaan. Ensinnäkin edeltäneiden työpäivien univormu. Nopeasti vain rytkyt niskaan ja töihin ja urakan jälkeen sama setti takaisin päälle ja kotiin. Tämä on toistunut viime aikoina liiankin usein. Tänään onneksi luonto tuli vastaan ja ymmärsin, että villis alkaa pelkästään käydä liian kylmäksi. Enköhän onnistu änkemään sinne alle jonkun pitkähihaisen, niin taas pystyy pyyhältämään.

Viimein kuitenkin koitti päivävuoro ja sen jälkeiset kaljat saavat minut aina luopumaan töppöslinjastani. Laitoin siis varsin pinkeän mustan paitamekon päälle. Havainnollistavia kuvia nolla. Anygay, mentiin siis kaljoittelemaan ja Jermi tuli kertomaan matkakertomuksia Japanista ja ennen kaikkea sain tuliaisia! Rakastan lahjoja! Ja hitto nyt ei ole kuvaa, mutta ihana vaaleanpunainen Hello Kitty -meikkipussi, jossa saan vihdoinkin kannettua meikkejäni kodin ulkopuolella. Hylkäsin välittömästi muovikassin, jossa tähän asti niitä olen raijannut. Ja sain myös suloisen viuhkan samaa sarjaa! Tosin Jermi omi sitä koko illan. Ymmärrän, että joskus on vaikea luopua...

Aloin jo huolestua, että näinköhän saan sitä ollenkaan!

Ilta kului osittain rattoisasti, mutta sitten iski armoton nälkä ja oli pakko saada falafelsalaattia ja sain vahingossa myös tutulta kyydin kotiin <3

Seuraavan päivän löhöilin vain kotona mököttäen ja univeloista irti päästyäni heräsin seuraavana aamuna kamalaan kurkkukipuun. Eiiii, en halua olla kipeä! Flunssaa uhmaten lähdin illalla kaupungille. Syömään ja kaljoittelemaan tottakai. Käytiin katsomassa myös Margaritan kanssa, että missä vaiheessa kotini on. Putkiremontti on nyt myöhässä alkuperäisestä pari viikkoa ja parin viikon päästä sen pitäisi olla redi. NO, tuskin on. Kämppä oli paljon pahemmassa kunnossa kuin edes oletin! See for yourself.

Vessa oli hävityksen kauhistuksen malliesimerkki. Siellä ei ollut mitään muuta kuin ammottava kuoppa lattiassa ja uudet putket, jotka eivät vieneet mihinkään. Ei auttanut muuta kuin ottaa victorypose. (Todellisuudessa en malttanut odottaa, että kello on sen verran, että voin soittaa äidille ja itkeä miten pää hajoaa. Kesä ja syksy ilman Giniä ja loppua tälle ei näy. Alkoholisoidun varmaan ennen kuin saan vuffen kotiin.)

Lienee sanomattakin selvää, että tähän ahistukseen ei auttanut kuin kalja. Kulman taaksen Looseen siis. Maggen paita oli aika erhm.

Ja jos Maggen paita oli kyseenalainen, niin tsigiditsiigailkaa tätä hänen huulipunaansa. MAC:n täydellinen Kikka-puna. Tuskin tarvitsee mainita, että tämä puna lähti naamasta hitolle räkänaurun saattelemana. Voi hyvänen aika! Ei näin. Miksen ottanut kuvaa hänestä tuolla värillä. Olisiko se ollut yhtä kamala?

Eilen sitten flunssa alkoi käydä ylivoimaiseksi ja pystyin olemaan töissä puolisen tuntia ennen kuin oli pakko häippästä apteekin kautta kotiin ja tilaamaan lääkäriaikaa seuraavalle päivälle. Kuumetta. Kuumaa juomaa ja lepoa. Ilahduttavia tekstiviestejä. Ehkä viimeisestä johtuen heräsin aamulla ja kuume oli tipotiessään. Kävin sanomassa lääkäritätille, että ajattelin mennä töihin ja tarkastuksen jälkeen lääkäri päästi matkaan. Vielä sen verran puolikuntoinen olen, että ei tullut mieleenikään lähteä kaljalle, vaan vain ja ainoastaan hakemaan nepalilaista lohturuokaa ja suorinta tietä kotiin. Huomenna saatan olla jo ihminen?